Tuuli on kääntynyt,
ilma on kylmempää,
yksin kuljen tätä polkua,
en nää sua
valuu kyynelet poskella,

taas maailmassa hävinneitä rangaistaan
yksi miljoonasta yksinäisestä,
tätä vaan yhden kerran kestän
muttaku elämässä on tarkoitus,
epäonnistuu, siitä pieni tyttö masentuu

Jos joku kertoisi mitä mä tääl vielä teen
ottas kädestä,
taluttais huomiseen,
sä siellä, mä poissa,
onnellinen loppu vain tarinoissa.

niinkuin maa alta pettää,
on kulissit pettäneet jo.
nyt kun molemmat on näytelleet osansa,
voidaan riisua naamiot
Valutan silmäni kynästä lattiaan,
murtunut sydän hakee musasta tahtia.
tunteet on sekasi,
kipu haluu elää jo,
kuolema tämän kaiken kohtalo on.
jotkut lähtee aikasi toiset jaksaa odottaa,
mulle ei riitä usko että tois parempaa huominen,
nähty tää kaikki jo,
tähdetki taivaalta unohdetut on.